Asuntoahdinkoa

Jos ovat Helsingin asuntomarkkinat kaoottiset, niin aivan toista ovat kuitenkin Sydneyn vastaavat. Ensimmäinen näkemämme asunto oli varsinainen rotanloukko pinttyneellä saastalla ja torakkatakuulla. Vuokra vaivaiset tuhat euroa kuussa huoneesta neljän muun asukin kommuunista. Only for you my friend. Kävimme läpi ensimmäisen neljän päivän aikana useita satoja asuntoilmoituksia, jotka useimmiten huipentuivat loppumainintaan "no couples accepted". Onneksi kaupungissa on kuitenkin lukuisia vuokra-asunto-opportunisteja, jotka vuokraavat suuria asuntoja edelleen alivuokralaisille mukavahkolla kuukausittaisella voitolla. Heitä eivät pariskunnat haittaa.

Asuntomarkkinoilla on kuitenkin varsin mukava vinouma. Kaupunki on täynnä väliaikaisia asukkeja, jotka etsivät asuntoa välittämättä siitä missä kunnossa huoneet ovat, kunhan vain saavat katon päänsä päälle. Tästä syystä asuntojen hintataso on sama riippumatta siitä, onko asunto edellä kuvaamamme torakkaloukko vai kattohuoneisto kolmella parvekkeella ja hulppealla näkymällä. Lopulta kohdallamme kävikin tuuri ja saimme pienen makuuhuoneen hyväkuntoisesta kommuunista parilla terassilla vain kaksikymppiä kalliimmalla kuin aikaisemmin näkemämme läävät. Jaamme asunnon brasilialaisen englantia opiskelevan pariskunnan ja vankilakundilta näyttävän paikallisen kanssa.

Valitettavasti pääsemme muuttamaan uuteen kotiimme vasta ensi viikon torstaina. Siihen asti pidämme majaa Eva's Backpackers -hostellissa. Lukuunottamatta jokaöistä hallanvaaraa makuuhuoneessamme (kahdesta fleece-huovasta, kahdesta villapeitosta ja täydestä vaatetuksesta huolimatta) Eva's on varsin mukava majatalo, jonka keittiössä kaasutakan lämmössä olemme tavanneet jos jonkinlaista matkaajaa.

Teemalaulu

Reissun ensimmäinen virallinen teemalaulu. Haloo Helsinki! - Maailman toisella puolen

Kahden yön taktiikka

36 tuntia matkantekoa ja seitsemän tuntia aikaeroa on varma resepti kahden yön taktiikkaan. Oikeaoppinen kahden yön taktiikka tarkoittaa nukkumaanmenoa kello 11 illalla ja heräämistä kello kaksi yöllä. Kolmen tunnin täydellisyyttä hipovan pirteyden jälkeen muistaa jälleen laskea, kuinka monessa saunassa on elämänsä aikana käynyt (kiitos vinkista Pekka). Kannattaa aloittaa laskemalla ensin ulkomailla koetut saunomiskerrat ja tämän jälkeen kahlata lapi koti-Suomi esim. kronologisessa tai maantieteellisessa järjestyksessä. Leikin käytyä epämielenkiintoiseksi voi taas palata autuaaseen uneen, jota kestää puoleen päivään asti samalla varmistaen tapahtumasarjan toistumisen myos seuraavana yönä.

36 tuntia myöhemmin

Matka Helsingin helteestä Australian talveen alkoi raivoisalla punnitsemisella ja viime hetken epäpakkaamisella. Kasikymmentä kiloa on yllättävän vähän materiaa, etenkin siinä vaiheessa kun yrittää tunkea mukaan vaelluskenkiä, vedenpitävää takkia, säädyllisiä työvaatteita ja kahta tietokonetta. Kyseessä ei myöskään voinut olla naisellinen turhamaisuuteni, sillä Tuomaan laukku pullotti ja pursuili samaan malliin. Alakerran naapurit lainasivat ystävällisesti vaa'an, jonka lukemat johtivat vielä kertaalleen kaiken läpikäymiseen. Saimme kuitenkin lopulta pakaasit kiinni, raahauduttua bussipysäkille ja hilattua itsemme lentokentälle.

Ensimmäinen verenpaineen kohoaminen tuli vastaan heti check-in:ssä. Tuomaan opiskelijaviisumissa luki Tuomas Maeki, lentolipuissa puolestaan Tuomas Maki, ja sehän ei kuulemma ollut ollenkaan hyvä asia. KLM:n virkailijat sanoivat ettei koneeseen ole tulemista, vaan viisumi pitäisi kuulemma vaihtaa nimelle Maki. Ohjeissa taas oli erityisesti käsketty muuttaa ääkköset ae:ksi, uuden viisumin saaminen olisi kestänyt pari viikkoa, maksanut joitain satasia ja kone oli lähdössä runsaan tunnin kuluttua. Lipussa olevan nimen muuttaminen ei kuulemma käynyt päinsä, sillä KLM ei voinut tehdä moisia muutoksia China Airlinesin lennolle. Pienen panikoimisen, odottamisen, kiukkuamisen, puhelinsoittojen ja tiskilläravaamisen jälkeen saimme kuitenkin ensin luvan KLM:ltä mennä Amsterdamiin asti, ja lopulta China Airlinesilta luvan tulla perille saakka.

Optimoitu reittimme Amsterdamista Pekingin kautta Guangzhouhun ja sieltä Sydneyhin meni melko lailla koneesta toiseen astelemalla, lippuja ja lappuja täyttelemällä sekä veritulppaa peljätessä. Hämmentävää kuinka monta kertaa voikaan läpivalaista tavaroitaan ja esittää erilaisia piljettejä piipahtaessaan ulos koneesta tankkauksen ajaksi. Ihmeellisiä ovat kansainväliset rajanylitysmuodollisuudet.

Saavuimme nykyiseen kotiimme Eva's Backpackersiin kymmenen aikaan lauantaiaamuna melko sekavissa tunnelmissa. Rituaalisen lentosukkien poiston jälkeen päätimme ottaa ihan pienet nokoset. Jotka tietenkin venähtivät. Kampesimme itsemme kuitenkin lähes säädylliseen aikaan ylös sängystä ja lähdimme ihmettelemään Sydneyn keskustaa. Hostellimme on Botanical Gardensin itäpuolella Wooloomooloon kaupunginosassa. Harmiksemme emme ole vieläkään yhyttäneet ketään paikallista sanomassa nimeä ääneen. Perillepääsyn kunniaksi joimme belgialaista herkkukaakaota Guylianin kahvilassa ja tallustelimme iltahämärässä oopperatalolle. Tuomaa totesi, että näyttää ihan Kauhavan kirjastolta. Törmäsimme matkalla myös ensimmäiseen eksoottiseen paikallisasukkiin. Omituisen näköinen puuhun kiipeävä citykani paljastui opossumiksi.