36 tuntia myöhemmin

Matka Helsingin helteestä Australian talveen alkoi raivoisalla punnitsemisella ja viime hetken epäpakkaamisella. Kasikymmentä kiloa on yllättävän vähän materiaa, etenkin siinä vaiheessa kun yrittää tunkea mukaan vaelluskenkiä, vedenpitävää takkia, säädyllisiä työvaatteita ja kahta tietokonetta. Kyseessä ei myöskään voinut olla naisellinen turhamaisuuteni, sillä Tuomaan laukku pullotti ja pursuili samaan malliin. Alakerran naapurit lainasivat ystävällisesti vaa'an, jonka lukemat johtivat vielä kertaalleen kaiken läpikäymiseen. Saimme kuitenkin lopulta pakaasit kiinni, raahauduttua bussipysäkille ja hilattua itsemme lentokentälle.

Ensimmäinen verenpaineen kohoaminen tuli vastaan heti check-in:ssä. Tuomaan opiskelijaviisumissa luki Tuomas Maeki, lentolipuissa puolestaan Tuomas Maki, ja sehän ei kuulemma ollut ollenkaan hyvä asia. KLM:n virkailijat sanoivat ettei koneeseen ole tulemista, vaan viisumi pitäisi kuulemma vaihtaa nimelle Maki. Ohjeissa taas oli erityisesti käsketty muuttaa ääkköset ae:ksi, uuden viisumin saaminen olisi kestänyt pari viikkoa, maksanut joitain satasia ja kone oli lähdössä runsaan tunnin kuluttua. Lipussa olevan nimen muuttaminen ei kuulemma käynyt päinsä, sillä KLM ei voinut tehdä moisia muutoksia China Airlinesin lennolle. Pienen panikoimisen, odottamisen, kiukkuamisen, puhelinsoittojen ja tiskilläravaamisen jälkeen saimme kuitenkin ensin luvan KLM:ltä mennä Amsterdamiin asti, ja lopulta China Airlinesilta luvan tulla perille saakka.

Optimoitu reittimme Amsterdamista Pekingin kautta Guangzhouhun ja sieltä Sydneyhin meni melko lailla koneesta toiseen astelemalla, lippuja ja lappuja täyttelemällä sekä veritulppaa peljätessä. Hämmentävää kuinka monta kertaa voikaan läpivalaista tavaroitaan ja esittää erilaisia piljettejä piipahtaessaan ulos koneesta tankkauksen ajaksi. Ihmeellisiä ovat kansainväliset rajanylitysmuodollisuudet.

Saavuimme nykyiseen kotiimme Eva's Backpackersiin kymmenen aikaan lauantaiaamuna melko sekavissa tunnelmissa. Rituaalisen lentosukkien poiston jälkeen päätimme ottaa ihan pienet nokoset. Jotka tietenkin venähtivät. Kampesimme itsemme kuitenkin lähes säädylliseen aikaan ylös sängystä ja lähdimme ihmettelemään Sydneyn keskustaa. Hostellimme on Botanical Gardensin itäpuolella Wooloomooloon kaupunginosassa. Harmiksemme emme ole vieläkään yhyttäneet ketään paikallista sanomassa nimeä ääneen. Perillepääsyn kunniaksi joimme belgialaista herkkukaakaota Guylianin kahvilassa ja tallustelimme iltahämärässä oopperatalolle. Tuomaa totesi, että näyttää ihan Kauhavan kirjastolta. Törmäsimme matkalla myös ensimmäiseen eksoottiseen paikallisasukkiin. Omituisen näköinen puuhun kiipeävä citykani paljastui opossumiksi.