Siivousvimma

Pääsimme torstaina muuttamaan hostellilta pakaaseinemme uuteen kotiimme Harris Streetille. Jouduimme hieman kiusalliseen tilanteeseen, sillä poismuuttava asukki (kutsutaan häntä vaikka Aatuksi) oli kuulemma saanut lähtöpassit vuokraisännän toimesta epäsiistin käytöksensä takia. Vuokraisäntämme on mukavanoloinen ranskalainen pukumies ja ilmeisen tarkka siivousvuoroista. Tämä sopii meille, sillä paikka on yleisesti ottaen huomattavan paljon paremmassa kunnossa kuin moni näkemämme asunto. Brasilialaiset kämppiksemmekin tuntuvat olevan samoilla linjoilla mätänevien torakkahoukuttimien suhteen kuin me, joten alku ainakin vaikuttaa lupaavalta.

Kun saavuimme asunnolle, oli entinen asukki edelleen täällä pakkaamassa. Pinosimme tavaramme olohuoneen nurkkaan ja lähdimme ostamaan ruokaa ja muita perustarpeita. Illalla pääsimme huoneeseemme, mutta Aatu oli edelleen tavaroineen täällä ja katsoi tyytyväisenä Simpsoneita. Muut asukit tuntuivat olevan hitusen hiilenä. Aamulla kun kömmin olohuoneeseen tekemään töitä, löysin Aatun sohvalta nukkumasta. Useamman tunnin televisioinnin ja aamutoimien jälkeen entinen asukki kuitenkin poistui tavaroineen, emmekä joutuneet osalliseksi suurempaan tragediaan.

Kun tupa oli viimein virallisesti meidän, laitoimme hösseliksi. Tuomaakin nikotteli löytämillemme pommeille. Tupa tuppaa pääsemään melkoiseen kuntoon kun asukkeja tulee ja menee puolen vuoden välein, eikä kukaan tiedä kenen mikäkin läjä missäkin nurkassa on. Onneksi äidit eivät olleet näkemässä. Ensitöiksemme raahasimme kaikki epämääräiset tavarat (muun muassa niljainen peitto, tuoli, irtopainoja, karmiva tuuletin) asunnon säilytyskomeroihin pois silmistä. Moni hämmentävä asia päätyi myös tunkiolle, kuten kattoterassilla kasvien seassa maatuvat likaiset sukat ja muut tunnistamattomat pyykinjäänteet. Mainitsemani lahoava tuholaiskeskittymä, joka joskus oli ilmeisesti ollut pöytä, kuului myös tähän kategoriaan. Keittiön ruokakaapeista löytyi torakoiden lisäksi muumioituneita sipuleita ja muuta syömäkelvotonta tunnistamatonta visvaa. Kun irtaimesta oli päästy eroon, alkoi saippua, kihveli, moppi ja hyönteismyrkky laulaa.

Päivän uurastuksen kunniaksi ajattelimme palkita itsemme lähi-sushilla ja erikoistehosteilla (Transformers III:a tuskin voi kutsua elokuvaksi?) maailman isoimmalta valkokankaalta. Puhtaus on puoli ruokaa ja oma koti kullan kallis. Torakat, hämähäkit ja kärmekset vaviskaa!