Melbourne

Toissaviikonloppuna suuntasimme jälleen nenämme kohti Melbournea, ja toinen kerta toden sanoi. Tupsahdimme keskustaan kahdelta yöllä vilpoisen viiman tervehtiessä meitä matkalla hostellille. Melbourne kuitenkin petti odotukset, ja jäätävän tihkusateen sijaan aurinko jollotti koko viikonlopun myhäillen taivaalla. Lämpötila kipusi sunnuntaina 29 asteeseen lällätellen kylmää etukäteen kauhistelleille sydneyläisille päin naamaa. Erinomaista, sillä ilman avonaisen ikkunan kestävää säätä olisimme tuupertuneet hostellihuoneemme hajuun. Huonetoverimme oli pitkäaikaisasukki ja kokenut Australian kävijä, mutta sukkien peseminen ei tainnut kuulua vahvuuksiin...

Ensimmäisenä päivänä porskuttelimme ympäri kaupunkia. Kävimme ihastelemassa jylhää kirjastoa, piipahdimme ACMIn elokuvan historiaa kuvaavassa näyttelyssä, makoilimme Federation Squaren aurinkotuoleissa ja ihastelimme suuren rahan musikaalituotantoa. Pikaisena musikaalipoliisien tuomiona sanottakoon, että vaikka Love Never Dies (Phantom of the Opera II) olikin häikäisevä tyylinäyte ja Fantasman friikkisirkus vertaansa vailla, oli tunnuskipale kyllä melkoisen kehno ralli. Kun on tungettu merenneitoja pyöriviin kristallipylväisiin, odottaisi hieman enemmän kuin "Love never dies, love will continue..." Ehkä voisimme lähettää pienen otoksen speksin sanoitustiimiä herra Loyd Webberille? Ylivuotinen Jorma Uotinen veisi pisteet kotiin koska tahansa.

Lauantaina suuntasimme Yarra Valleyn maisemiin kohti Healesvillen eläinparantolaa. Lintuesitys sai Tuomaalta myös pisteet takataskuunsa munansärkijäkotkan aiheuttaessa lapsenomaista riemua ja hämmennystä. Erikoista. Vihdoin ja viimein myös vesinokkaeläin näytti naamaansa. Healesvilleä ei turhaan kutsuta Australian parhaaksi paikaksi bongata ujoja yöotuksia. Neljä nokkista kirmasi altaassa sydämensä kyllyydestä. Valitettavasti vompatit olivat huollossa, ja Tasmanian tuholaisista vain yksi tuli mellastamaan näkösälle. Kokeneella Healesvillen kävijälle (krhmmm, kerran aikaisemmin...) suurinta riemua aiheuttikin bussimatkan maisemat. Virheää hobittilaa rönsyili valtoimenaan ja ponia oli tuiki tiheään. Jäivät onnellisuudessaan kakkoseksi korkeintaan Islannin sukulaisilleen, sen verran komiaa maisemaa ja laajaa lääniä oli asutettavana.

Sunnuntaina lähdimme merellisiin maisemiin St Kildan kaupunginosaan. Totesimme yhteistuumin, että mikäli Melbournessa asuisimme, St Kildaan muuttaisimme. Komean rantaviivan ja eläväisen leijasurffaajayhteisön lisäksi pitäjällä on oma pingviinipopulaationsa! City-pingujen lisäksi tarjolla oli mukavia kahviloita kuulemma hekumaisine kakkuineen, pieniä putiikkeja ja kirpputoreja, sekä kaupungin ehkä kuuluisin elävän musiikin mekka. Valitettavasti jokin pöpö iski kimppuun ennen kuin ehdimme saada kakkua kitaan, ja parin tunnin käpsyttely päättyi läheltäpitipyörtymistilanteeseen keskellä apteekkia. Loppupäivä sujuikin unten maille hostellilla.

Huterana paluupäivänä kiepsahdimme aamiaisen jälkeen pikaisesti Teddy Bear Shopissa katsastamassa monitarjonnan, mutta ainoa löytö oli aasimon, jolla oli jostain kumman syystä poikanen taskussa selässään. Legendaarisen pussiaasin näkeminen olkoon seuraavana listalla drop bearin (lihansyöjäkoala) ja tasmaanian tiikerin seurana... 

Melbourne pähkinänkuoressa:

+ vesinokkaeläin

+ aurinko

+ urbaanius

- haju

- kipeys

- raivotautinen ravintoloitsija (Mikäli haluatte nauttia kolme ruokalajia kiroilulla, huutamisella, poliisilla ja fyysisellä väkivallalla uhkailulla, niin tiedämme täydellisen paikan!)

Monenmoista potkupalloa

Uskottavana penkkiurheilijana esiintyminen on osoittautunut täällä hankalaksi. Jalkapallo ei olekaan jalkapalloa vaan voi viitata pahimmillaan viiteen eri urheilulajiin. Eurooppalaisen soccerin ja amerikkalaisen jalkapallon lisäksi kyseessä voi olla rugby tai niin sanottu aussie rules. Tämän oppimiseen ei mennyt kauaa, mutta perjantaina seuratessani rugbyn MM-kisojen avausottelua minulle selvisi, että rugbyakin on kahta eri lajia. Pääasiallinen ero lajien välillä tuntuu olevan painimisen määrässä. Ilmiönä tämä on kaiketi yhtä tyhmää kuin jääpallon tai kaukalopallon pelaaminen jääkiekon sijaan.

Urheilun juhlaa siis riittää, kun samaan aikaan kahdelta kanavalta tulee kerran neljässä vuodessa pelattava Rugby Unionin maailmanmestaruusturnaus ja Rugby Leaguen finaalisarja. Kouluttautumattoman katsojan silmälle otteluiden kohokohta on alun haka-tanssi, jonka aikana viimeistään tajuaa, miksi itse ei pelaa rugbya. Haka juontaa juurensa Uuden-Seelannin maorien sotatanssista, jonka tarkoituksena on pelästyttää vastustaja.

Tässä Tongan ja Uuden-Seelannin All Blacksien taidonnäyte Rugbyn MM-kisojen avausottelusta: http://www.youtube.com/watch?v=lYS6btLp-V0

Turisteilua

Monesti lähiseutuaan tulee laiminlyötyä kaukokohteiden kaipuussa, mutta koitamme ottaa Sydneysta kaiken irti. Talvisen arvaamaton sää ja yksi katkennut koipi ovat terrorisoineet suunnitelmiamme melko lailla, mutta joitakin pakollisista nähtävyyksistä olemme jo ehtineet suorittaa.

Keskustan ikoniset maisemat ovat tulleet tutuksi, sillä kantiselokuvateatterimme on aivan oopperatalon kulmalla. Jostain syystä paikka on aina lähes tyhjillään, vaikka siellä näytetään mainioita festivaalielokuvia ja vanhoja klassikoita. Ehkä kesän tultua edes turistit eksyvät sinne pakoon armotonta aurinkoa. Tuomaan koulu on myös aivan keskustan tuntumassa, ja Sydney Dance Companyn tanssikoulu  sijaitsee Rocksissa kohtuullisen hulppeissa satamapuitteissa. Kelpaa ojentaa nilkkaa. Saimme kuin saimme liput poppoon lokakuussa esitettävään Land of Yes and the Land of No -esitykseen, odotukset ovat melkoiset.




Harbour Bridgen yli on käpsytelty North Sydneyn puolelle ja ihasteltu auringonlaskussa kylpevää Circular Quayta. Chinatownissa on syöty halvimmat eikä suinkaan kehnoimmat ateriamme. Ehdimme myös piipahtaa taannoin Bondi beachilla. Vain kourallinen surffaajia oli uskaltautunut märkäpuvuissaan veteen, kesällä rannalla saattaa temmeltää parhaimmillaan 50 000 auringonpalvojaa. Ja hirmuisia haita. Yhyy. Eräs tuttumme oli saanut ylimääräisiä sydämentykytyksiä kun jotain isoa ja harmaata oli lipunut vedessä laudan ali, mutta otukset osoittautuivatkin delfiiniparveksi.

Elukoiden bongaaminen ei ole ensimmäisen päivän opossumia lukuunottamatta sujunut kovinkaan hyvin. Kaiken maailman kummallista lintua on kyllä näkynyt, mutta Blue Mountains -piipahduksemme aikana kengurut pysyttelivät visusti piilossa. Kävimme myös ylikalliissa Taronga Zoossa, mutta vompatit ja tuholaiset vain nukkuivat koloissaan, ja vesinokkaeläimestä ei näkynyt jälkeäkään. Apimonin kavereita sen sijaan löytyi kaupasta useita. Lonely Planetin mukaan "disturbingly large" Huntsman spider on myös bongattu, kuten myös jokapäiväinen annos torakkaa koossa jos toisessa. Sydney Aquariumissa oli myös kalaa konsanaan, kuukauden päästä ollaan toivon mukaan ihmettelemässä niitä luonnonoloissa suurella valliriutalla.

 

Hipsterikaupunginosassa Surry Hillsissa ollaan nautittu lohta ja mansikkapannukakkuja brunssilla. Eilen suuntasimme naapurikaupunginosan Gleben markkinoille ja tänään kävimme oman pitäjämme Pyrmontin päädyssä piknikillä. Muutaman korttelin päässä aukeaa komeat maisemat toiseen suuntaan Harbour Bridgelle ja toiseen suuntaan Anzac Bridgelle. Lähes naapurissa oleva Fish Market on vielä kokeilematta, samoin kuin erilaiset Farmers marketit, joista pitäisi saada jos jonkinmoista lähiruokaa. Rantaa täällä piisaa ja kansallispuistoa taitaa olla joka nurkan takana. Kunhan kelit sallivat ja vammat hellittävät, suuntaamme reippailemaan. Blue Mountainsille olisi mukava mennä pidemmälle vaellukselle, ja lähistöltä pitäisi löytyä simpsakoita päiväreissuja alkuhätään.