Melbourne

Toissaviikonloppuna suuntasimme jälleen nenämme kohti Melbournea, ja toinen kerta toden sanoi. Tupsahdimme keskustaan kahdelta yöllä vilpoisen viiman tervehtiessä meitä matkalla hostellille. Melbourne kuitenkin petti odotukset, ja jäätävän tihkusateen sijaan aurinko jollotti koko viikonlopun myhäillen taivaalla. Lämpötila kipusi sunnuntaina 29 asteeseen lällätellen kylmää etukäteen kauhistelleille sydneyläisille päin naamaa. Erinomaista, sillä ilman avonaisen ikkunan kestävää säätä olisimme tuupertuneet hostellihuoneemme hajuun. Huonetoverimme oli pitkäaikaisasukki ja kokenut Australian kävijä, mutta sukkien peseminen ei tainnut kuulua vahvuuksiin...

Ensimmäisenä päivänä porskuttelimme ympäri kaupunkia. Kävimme ihastelemassa jylhää kirjastoa, piipahdimme ACMIn elokuvan historiaa kuvaavassa näyttelyssä, makoilimme Federation Squaren aurinkotuoleissa ja ihastelimme suuren rahan musikaalituotantoa. Pikaisena musikaalipoliisien tuomiona sanottakoon, että vaikka Love Never Dies (Phantom of the Opera II) olikin häikäisevä tyylinäyte ja Fantasman friikkisirkus vertaansa vailla, oli tunnuskipale kyllä melkoisen kehno ralli. Kun on tungettu merenneitoja pyöriviin kristallipylväisiin, odottaisi hieman enemmän kuin "Love never dies, love will continue..." Ehkä voisimme lähettää pienen otoksen speksin sanoitustiimiä herra Loyd Webberille? Ylivuotinen Jorma Uotinen veisi pisteet kotiin koska tahansa.

Lauantaina suuntasimme Yarra Valleyn maisemiin kohti Healesvillen eläinparantolaa. Lintuesitys sai Tuomaalta myös pisteet takataskuunsa munansärkijäkotkan aiheuttaessa lapsenomaista riemua ja hämmennystä. Erikoista. Vihdoin ja viimein myös vesinokkaeläin näytti naamaansa. Healesvilleä ei turhaan kutsuta Australian parhaaksi paikaksi bongata ujoja yöotuksia. Neljä nokkista kirmasi altaassa sydämensä kyllyydestä. Valitettavasti vompatit olivat huollossa, ja Tasmanian tuholaisista vain yksi tuli mellastamaan näkösälle. Kokeneella Healesvillen kävijälle (krhmmm, kerran aikaisemmin...) suurinta riemua aiheuttikin bussimatkan maisemat. Virheää hobittilaa rönsyili valtoimenaan ja ponia oli tuiki tiheään. Jäivät onnellisuudessaan kakkoseksi korkeintaan Islannin sukulaisilleen, sen verran komiaa maisemaa ja laajaa lääniä oli asutettavana.

Sunnuntaina lähdimme merellisiin maisemiin St Kildan kaupunginosaan. Totesimme yhteistuumin, että mikäli Melbournessa asuisimme, St Kildaan muuttaisimme. Komean rantaviivan ja eläväisen leijasurffaajayhteisön lisäksi pitäjällä on oma pingviinipopulaationsa! City-pingujen lisäksi tarjolla oli mukavia kahviloita kuulemma hekumaisine kakkuineen, pieniä putiikkeja ja kirpputoreja, sekä kaupungin ehkä kuuluisin elävän musiikin mekka. Valitettavasti jokin pöpö iski kimppuun ennen kuin ehdimme saada kakkua kitaan, ja parin tunnin käpsyttely päättyi läheltäpitipyörtymistilanteeseen keskellä apteekkia. Loppupäivä sujuikin unten maille hostellilla.

Huterana paluupäivänä kiepsahdimme aamiaisen jälkeen pikaisesti Teddy Bear Shopissa katsastamassa monitarjonnan, mutta ainoa löytö oli aasimon, jolla oli jostain kumman syystä poikanen taskussa selässään. Legendaarisen pussiaasin näkeminen olkoon seuraavana listalla drop bearin (lihansyöjäkoala) ja tasmaanian tiikerin seurana... 

Melbourne pähkinänkuoressa:

+ vesinokkaeläin

+ aurinko

+ urbaanius

- haju

- kipeys

- raivotautinen ravintoloitsija (Mikäli haluatte nauttia kolme ruokalajia kiroilulla, huutamisella, poliisilla ja fyysisellä väkivallalla uhkailulla, niin tiedämme täydellisen paikan!)