Matka Te Anausta Milford Soundiin oli jälleen kohtuu skeeninen. Homer-tunnelin jälkeen avautuvat maisemat muistuttivat laskeutumistamme Islannin Sydisfjorduriin. Sääli vain, että kaikki Sigur Ros oli tallennettuna korporaatiolle palautettuun iPhoneen. Klasun ja Annan soittolista tarjosi Iron Maidenia tilalle. Perillä vuonoilla majoituimme Milford Sound Lodgeen, jonka pihalta oli naurettavan komeat maisemat ympäröivään vuoristoon (vai vuonostoon?). Yllättävän tarmonpuuskan saattelemana lähdin yksin eräjormailemaan Key Summitin huipulle. Maisemat muistuttivat melko lailla lappia, tosin taustalla oli hitusen korkeampaa nyppylää.
Seuraavana aamuna suuntasimme kajakoimaan Milford Soundin ytimeen. Vettä tuli vaakasuorassa ja mittari taisi näyttää 15 astetta. Kiskoimme päällemme lämpökerraston, märkäpukuliivin, fleece-takin, vedenpitävän päällystakin, "roiskemekon" ja kelluntaliivit ja hytisimme aamussa. Kuivaharjoittelun jälkeen päästyämme kajakkiin olo alkoi lämmetä. Vettä vihmoi tasaiseen tahtiin, mutta vuonossa oli tyyntä. Liplattelimme vuonon reunaa pitkin ihmettelemään reunustalla möllöttäviä hylkeitä. Sade laantui ja nautimme lounasta hypotermialla höystettynä pienellä pientareella. Tosin kaikki muut taisivat olla ihan tolkuissaan. Lounaan jälkeen pääsimme melomaan toden teolla, kun ylitimme vuonon ja siirryimme toiselle puolelle. Eläinonnemme sen kun jatkui, sillä törmäsimme laumaan delfiineja, joita kuulemma näkyy vain kerran pari kuussa. Ehkä Tuomaan God of Winter -ominaisuuksiin kuuluu vastapainona elukkaonni?
Vuonojen eeppisistä maisemista saavuimme Queenstownin elämyshakuisuuden mekkaan. Paikka oli kummallinen sekoitus teiniurpoilua ja upeita vuoristomaisemia. Queenstown on etelän suurimpia kaupunkeja, ja kaikenlaisten extreme-aktiviteettien keskittymä. Massasta poiketen emme heittäytyneet alas kalliolta bungee-köyden, liitovarjon, riippuliitimen emmekä maastopyörän avulla, vaan latailimme akkuja ja nautimme vaihteeksi muiden tekemistä pöperöistä. Wet T-shirt competitions, topless Tuesdays ja Queenstown's best ass ovat esimerkkejä matkailijoille tarjotuista ajanvietemahdollisuuksista. Ehkäpä köyden varassa pää alaspäin killuminen saa hormonit hyrräämään?
Queenstownista matka jatkui kohti jäätiköitä. Piipahdimme Fox Glacierin reunalla ihmettelemässä jäätikön reunaa. Yövyimme Franz Josefin Glow worm cottagessa, joka oli yksi parhaista hostelleista ikuna. Pienten alppimajamaisten kopperoiden edustalla pystyi mutustamaan aamupalaa skeenis-eeppisten lumihuippuisten vuorten siintäessä taustalla auringonpaisteessa. Pihalla oli myös kuuma amme, jossa pystyi liuottamaan sisäelimiään. Heittäydyimme täysin rinnoin turistien sekaan ja otimme puolen päivän opastetun jäätikköpatikoinnin, jäälle kun ei omin päin taida olla menemistä. Jääpiikit kenkiin, sadetakkia päälle ja sademetsän läpi jäätikön reunalle. Kohtuu outoa. Talsimisen ja kipuamisen jälkeen pääsimme vihdoin jäälle ja mönkimään märkiin jääluoliin, mikä tarjosi mukavaa viilennystä helottavaan aurinkoon. Kohdallemme osui vuoden kuumin hellepäivä. Sademetsän ja helteen lisäksi outouteen tarjosi oman osuutensa jäätiköllä pomppiva kea-papukaija. Tuomaa varmaan toteaisi, että ei ole Pohjanmaalla tällaista.
Uskomattoman näköistä seutua!
ReplyDelete