Kellot soivat uuden vuoden päivän aamuna kello 5.00, mikä tiesi ripeää lähtöä lentokentälle ja viimeisiä hyvästejä kanoille. Neljän ihmisen (matkaseurana meillä on Anna ja Klaus) ja kaikkien kamojemme rahtaaminen Uuden-Seelannin eteläsaaren kautta Aucklandiin pohjoissaarelle tyytyen pikkuauton vuokraamiseen osoittautui haastavaksi. Lopulta 70-luvulla Euroopassa matkustanut ystävällinen australiaisnainen esitteli meille Poste Restanten ihmeellisen maailman. Lähetimme siis osan matkatavaroistamme omalla nimellämme ja poste restante -maininnalla Aucklandin postitoimistoon. Voimme vain toivoa, että sinne saapuessamme meitä odottaa toivomamme paketti.
Itse lensimme eteläsaaren kärkeen Dunediniin, joka on noin tuhannen kilometrin päässä Aucklandista. Siirtymä ikuisen kesän maasta ikuisen syksyn maahan oli ikimuistoinen, kun lämpömittari näytti uudessa asuinmaassamme vaatimatonta 15 asteen lukemaa ja harjoitellun huolettomat surffidudet vaihtuivat vuonomaiseman goretexilla kyllästettyihin eräjormiin ja -jaanoihin. Dunedinista lähdimme hiipimään kohti määränpäätämme, mutta se on toinen tarina.
No comments:
Post a Comment